Moi. Olin siis tooosi pitkästä aikaa tänään meijän tiistain hoppi ja house tunneilla ja en voi sanoo muuta ku et huh huh. Onneks menin. Tanssiminen on ollu mulle jo pidemmän aikaa se valon lähde elämässä ja sen avulla oon jaksanu puskee eteenpäin vaikeinaki aikoina. Mä aloin käymään tanssitunneilla 8-vuotiaana ja sit joskus about 14-vuotiaana mä rupesin ottamaa sen enemmän tosissani. Se ei ollu enää vaa se pakollinen harrastus,joka oli joka lapsella oltava, vaa siitä oli tullut mulle jotain paljon tärkeempää..
Nyt sit tänne Helsinkii muutettuani, mä kuvittelin et pääsisin kehittää itteeni tanssijana suuntaa jos toiseen,ainaki paljon suuremmissa mittakaavoissa ku Lahessa. Nooh eihän se nyt ihan noinkaa yksinkertasesti tietenkää menny. Joo,mä pääsin haluamaani kisajoukkueeseen ja joo mä löysin edullisen paikan käydä tanssitunneilla, mut jotain siitä kumminki puuttu.. Mä en oikeestaan itekään tiiä,mistä se oikeen johtuu,mut musta on tässä viimeaikoina jotenki tuntunu siltä,et mä olisin kadottanu sen mun sisäisen palon tanssia kohtaan eikä se oo tuntunu enää niin intohimoiselta ku ennen.
Mut sit tänää musta tuntu,et mä oon taas löytäny sen kadonneen kipinän. Siis mulla oli niin ihanaa tänään noilla tunneilla,et jossain vaiheessa teki jopa mieli itkeä. Ne liikkeet vaan kumpus jostain niin syvältä ja mulla oli koko ajan niin levollinen ja rauhallinen olo sisällä. Tässä sen taas huomas,et kuinka toi tanssiminen vaikuttaa muhun ja mun henkiseen jaksamisee. Viime aikoina mä oon käyny oikeestaa vaa meijän pakollisissa muokka-treeneissä eikä niissä oikeestaan pääse toteuttamaa itteään ihan sillä halutulla tavalla.( Pakko myöntää,et niissä treeneissä on viime aikoina ollu jotain muutaki,mistä en oo niin pitäny. Mut ei siitä sit taas sen enempää :))
Mut siis niin,oon ollu henkisesti viime aikoina aika hajalla ja vakuutuin tänää sata prosenttisesti siitä,et suurin vaikutus siihen on ollu toi tanssiminen. Tai siis sen puute. Se on kumminki niin kauan jo ollu suurin osa mun elämää ja nyt ku oon oikee kovalla kädellä sitä vähentäny,ni kyllä sen huomaaki. En mä vaan jaksa,jos en pääse kunnolla ilmasemaan itteeni musiikin ja liikkeen avulla. Niii. Tuleepa totista tekstiä nyt.
Joo, mutta siis pointti tuli nyt varmaan varsin selväks itelleniki ja oon tällä hetkellä niin happyhappy ku raahasin mun ahterin noille tanssitunneille! Pittää pitää tää nyt yllä ja käydä noilla tiheesti niin kauan ku niitä vaan riittää. Tyhmähän mä olisin,jos en noilla tunneilla kävis. Se olis melkee jopa itsetuhoista :D Mutta joo. Nyt ku pääsin avautumasta taidan painuu tästä suihkuun. Sen jälkee vois kattoo jakson täykkäreitä ja käydä nukkumaan. aamulla taas herätys neljän jälkee! jaiks
moikka taas ja Aira Samulinia lainatakseni: "jokainen on kaunis tanssiessaan".
<3 : Noora
(kuvat we heart it)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti