perjantai 1. huhtikuuta 2011

ahistus is back

Moro. Ihan kamala ilta mulla menossa. Tai siis.. nii.. Mulla oli tänään vielä ennen treenejä ihan hyvä fiilis ja treenitki meni kaameesta pääkivusta huolimatta ihan jepulis. Treenien jälkee mulle iski taas ihan kauhee ahistus- ja masistelufiilis. ÄÄÄ en osaa nyt yhtää pukee näitä mun ajatuksia sanoiks. Oli pakko soittaa äipälleki,ku oli vaan niin karsee olo. Se ei ollu kyl kauheen hyvä,ku aina sen kanssa puhuessa musta tulee ihan kauhee herkkis ja nytki vaa porasin melkee ihan koko puhelun ajan. Huolestutan sitä ihan turhaa näillä mun ahistuspuuskilla.
Mut siis nii. Mulla on nyt jotenki tosi sellanen turha ja jollain tapaa myös mitätön olo.. Jotenki haluis vaan et voi olla se tärkein kaikista jollekki. Mulla ei ees oo tällä hetkellä ihan kauheesti sellasia tositosi ystäviä (ainakaa tässä lähellä,kaikki tärkeimmät asuu jossain muualla) ja poikaystävästä puhumattakaa. Olis vaan niin ihana et tässä lähellä olis joku,jolle purkaa sydäntä sillon ku siltä tuntuu ja jonka kans vois vaan olla. Tälleenkö mä mun elämän aion viettää?Yksin murehtien omaa tylsää elämääni. Emmä oikeestaan osaa tätä ees tällä hetkellä mihkää suuntaan muuttaa. Jotenki aattelen vaa koko ajan,et antaa ajan näyttää.Kyllä mulleki sattuu niitä hyviä asioita sitten joskus ajallaan. Huoh.
Joo mut nii,en tiiä mitä tässä nyt pitäis tehä. Jotenki on niin kaamee olo taas et huh huh. En jaksa!
Mut pakko mennä nyt nukkumaa.Mä oon ollu tässä koko viikon ihan kauheen väsynyki,et ehkä silläkin on osansa näissä mun fiiliksissä.Noh katellaan.
Öitä, Noora.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

vooi mussukka<3 Tänää voit purkaa mulle sit sydäntäs!
p.s. oot ainaki hemaisevan kaunis noissa kuvissa ;))

T. Jossuu